Kuulumisia kesälomalta

Moikka!

Mulla alkoi vihdoin kesäloma viimeisen kokeen jälkeen maanantaina ja ajattelin vähän kirjoitella yleisiä kuulumisia ja fiiliksiä ylös, kun en ole taas pitkään aikaan ehtinyt kirjoittaa tänne blogiin mitään. Koeviikko oli rankka, mutta siitä huolimatta tuntuu, että saatan jopa päästä kaikki kurssit läpi. :D Rakennustekniikan kurssit olivat kaikkein haastavimpia, luonnollisesti, koska materiaalia oli paljon ja se kaikki oli japaniksi. Olen varmaan tehnyt ennätyksen Google Translaterin käytössä tänä lukuvuonna (japanista englanniksi toimii hyvin, kunhan ei luota lauseiden käännöksiin, yksittäiset sanat onnistuu). Myös japanin kielikurssien koe oli kuitenkin vaikea, koska siihen piti kerrata koko Minna no nihongo Chukyu 1- tekstikirja läpi, minkä harpoimme tunneilla neljässä kuukaudessa. Kahden kuukauden kesäloma tuntuu nyt siis hyvinkin ansaitulta ja täällä jatkuu koulu tosiaan lokakuun alusta.

Niin ja koska postaus näyttää tylsätä ilman kuvia, ripottelen tänne vähän satunnaisia kuvia arkistoista, mitä on tullut otettua lähiaikoina. :)

Koeviikon tuskailuja, piti sortua tällaiseen lunttilappuun, että muisti kaikki termit englanniksi (saatiin siis tehdä sivun pituinen lappu kokeeseen)

Tässä esimerkki koeviikon lounaasta, kun hyppytunnit meni opiskellessa opiskeluluokassa. Oli hyvät sushit kahdella ja puolella eurolla yliopiston kaupasta, ja ilman matchalattea en olisi selviytynyt ekasta lukukaudesta :D

Aloitin ensin kirjoittamaan japanin kielestä ja siitä, kuinka olen edistynyt ja mitä ajattelen täällä asumisen vaikuttaneen siihen, mutta siitä riittikin juttua niin paljon, että päätin jakaa sen ihan omaan postaukseensa. Sen sijaan kirjoitetaan vaikka vähän säästä.

Täällä ollaan tosiaan keskikesässä, siinä kamalassa ajanjaksossa josta japanilaiset ovat varoitelleet jo huhtikuusta asti ja jota odotin hieman kauhulla. Sanotaan nyt vaikka, että kyllä täällä on kuuma ja kosteaa, ja minunlaiselleni ihmiselle, joka ei Suomessa yleensä juurikaan hikoile, on tämä jatkuva kosteana oleminen ja naaman pyyhkiminen vähän ärsyttävää. :D Tässä lähiaikoina on ollut poikkeuksetta 33 astetta lämmintä päivisin ja öisinkin se tippuu enää 28 asteeseen. Olenko kuitenkaan pyörtynyt nestehukkaan, kuollut auringonpistokseen tai kokenut edes pahaa ihon palamista. No en. Loppuun asti kävelin päivittäin ylämäkeen kouluun ja takaisin sen puolitoista kilsaa, enkä sortunut bussiin edes aurinkoisimpina päivinä. Joka päivä olin hiestä märkä koululle päästyäni, niin kuin olen ollut toukokuusta saakka. Kun sen ottaa kuitenkin hyvänä liikuntana ja pitää vesipullon, aurinkovarjon ja viuhkan visusti mukana, pärjää aivan mainiosti. Niin, ja kotiin paluu tapahtuu mukavasti alamäkeen, mikä helpottaa asiaa kummasti yleensä siihen päivän kuumimpaan aikaan. Kotona meillä onkin sitten melkein aina ilmastointilaite päällä, joka on kyllä aivan korvaamaton laite jokaisessa japanilaisessa asunnossa. Voin siis sanoa, että olen edelleen ehdottomasti nauttinut säästä ja siitä, että on oikeasti lämmin jo kolmatta kuukautta putkeen ja lehtiä saa katsella puissa vielä pitkän aikaa. :)

Iittalan hylly bongattu paikallisesta tavaratalosta!

Masan mummu asuu maalla, ja lähetti meille laatikollisen japanilaisia persikoita, jotka olivat tuollaisia ison omenan kokoisia

Vähän epämukavampi asia kesässä on, että täällä on nyt myös uusi ötökkäseason käynnissä, ja kääntäessäni tuon ötökän nimen suomeksi, se on ilmeisesti laulukaskas (japaniksi "semi" セミ). Pitävät aivan älytöntä sirinää, varsinkin kun me asumme puiston vieressä ja yliopistokin on käytännössä vuorella keskellä kasvillisuutta. Ovat myös aivan älyttömän kokoisia ja muutaman kerran olen saanut hepulikohtauksen keskellä tietä, kun ovat yhtäkkiä lentäneet kohti. Myös hämähäkkikammon on joutunut aika tehokkaasti lykkäämään sivummalle, kun kämppään on tullut varmaan jo tusina hämähäkkiä, joita olen sitten joutunut yksinollessani täällä jotenkin hävittämään (olen todennut, että ne vaanivat jossain siihen asti, että poikaystävä ei ole kotona ja hyökkäävät sitten).

Tämmöisiä ihanuuksia ovat siis laulukaskaat, kuva on täältä

 

Ja tämä puisto/pyhäikköalue on n. 30 metrin kävelymatkan päässä meidän kotiovelta :D

Mitäs sitten? Niin, no olen nyt tässä kuussa tulossa Suomeen viikoksi ja siitä on suoraan sanottuna vähän ristiriitaiset fiilikset. Toki on todella ihanaa nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaa (ja Fazerin sinisen varastotkin loppui viime viikolla, joten aikakin tulla ostamaan lisää), mutta hiukan odotan jännityksellä sitä, millainen vastakulttuurishokki tulee Suomessa vastaan. Olen jotenkin niin tottunut ympäristööni täällä, japanilaiseen ruokaan (josta kylläkin olen nauttinut alusta asti), siihen että ihmisiä on paljon ja ylipäänsä kaikkialla on kaikkea paljon, kumarran pienesti anteeksipyytäessä törmätessäni johonkin juna-asemalla täysin luonnostaan ja jopa vääränpuoliseen liikenteeseen on ruvennut vihdoin tottua. Mielenkiinnolla siis odotan, miltä tuntuu palata hetkeksi Suomeen ja sitten takaisin Japaniin ja millaisia tunteita se herättää. Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, että tunnen täällä oloni täysin normaaliksi ja mukavaksi, mihin tietenkin vaikuttaa varmaan sekin, että elän onnellisesti ja turvallisesti poikaystäväni kanssa. Missään vaiheessa ei ole siis tullut sellaista "en kestä enää, haluan takaisin Suomeen" tai "Suomi on ainut oikea paikka minulle" oloa. Ja se on tietysti todella hyvä asia, kun seurustelee japanilaisen kanssa, ja kun mietitään, että missä sitä voisi kuvitella asuvansa tulevaisuudessa. Jos verrataan muihin vaihto-opiskelijakavereihini, monet sanovat että ovat tyytyväisiä saadessaan palata omaan maahansa, ja että heille kulttuurishokki alussa oli todella paha. Itse en ole kokenut lähes minkäänmoista kulttuurishokkia, mikä on jopa vähän kummastuttanut minua itseänikin.

Oltiin yhtenä viikonloppuna Kyotossa josta myöhemmin lisää kuvia! ^^

Masa oli ettinyt jonkun ihan älyttömän hyvän jälkkäripaikan Koben keskustasta, johon vei mut synttäriviikonloppuna! :) Oli muuten parasta browniekakkua ikinä!

Vaihto-opiskelijoista puheen ollen, lähes kaikki palaavat nyt kotiin jo puolen vuoden jälkeen ja vain murto-osa jää koko vuodeksi, mikä on aiheuttanut haikeutta kesäloman alkamisesta huolimatta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lähes kaikki kaverini ja varsinkin japanin kielen kurssiltani todellakin lähes jokainen lähtee jo nyt takaisin. En yleensäkään tykkää hyvästeistä ja tässä on muutamien kanssa tullut jo aika läheiseksikin, kun on jakanut samat kokemuksen ja samat kömmähdykset yhdessä monen kuukauden ajalta. Toki syksyllä tulee uudet vaihto-opiskelijat, ja en minä sitä pelkää ettenkö kavereita saisi, mutta on se tietty haikeaa nähdä kaikkien palaavan kotiin.

Kerran kaveri pyysi mua malliksi johonkin sporttivaatekuvauksiin (blondit on täällä aika vähissä), joten tämmöisellä porukalla siellä yhtenä sunnuntaina :D

Viime tiistain vaihtari-japanilais ilta izakayassa, eli paikallisessa baari/ravintolassa! :D

Mulla oli näköjään niin kiire ottaa ruokaa, etten edes ehtinyt poseeraamaan valokuvaan... :D

Sama ilta päättyi baarin kattoterassille Koben keskustassa! :)

Loppu jäi vähän haikeaksi, mutta tämä kuulumispostaus on jo venynyt sen verran pitkäksi, että kai se on aika vihdoin lopettaa. Ja nyt kesälomalla toivon, että jää muutenkin vähän enemmän aikaa kirjoitella ja ladata kuvia läppärille. Minä painun nyt vielä hetkeksi ennen nukkumaan menoa lukemaan englanninkielistä Harry Potteria, jotka ostin Kindleen ja jotka aijon vihdoin saada aikaiseksi luettua läpi! Siis seuraavaan kertaan! :)