Kirjoitan tätä 29.3 illalla, ja tämä päivä on ollut oikeastaan ensimmäinen, jonka olen viettänyt Japanissa kokonaan yksin. Tähän mennessä reissasin vähän yli viikkon ympäri Japania (japanilaisen) poikaystäväni kanssa ja kirjoitan tästä reissusta vähän myöhemmin oman osuutensa joka kaupungista, jossa vierailimme. Poikaystäväni lähti eilen illalla siis takaisin Suomeen, jossa hän on vielä pari kuukautta vaihtarina ja nyt olen ensimmäistä kertaa täällä ihan omillani ja ajattelin vähän kirjoittaa fiiliksiäni ja päivän tekemisiäni ylös.
Asun seuraavat neljä päivää pienessä hotellissa nimeltä 北上ホテル (Kitagami-hoteru), jossa minulla on pikkuinen huone, joka sisältää kuitenkin kaiken tarvittavan. Buukkasin hotellin aika myöhässä ja sainkin maksaa tästä ihan ruhtinaallisesti, mutta sijainti on kuitenkin hyvä, noin kolmen minuutin kävelymatkan päässä Sannomiyan juna-asemalta, joka on Koben keskustassa. Pienenä ihmisenä minulla on vähän vaikeuksia selviytyä matkatavaroideni kanssa yksinäni, joten halusin hotellin näppärältä paikalta ja myös mahdollisimman läheltä tulevaa kotiani, koska joudun mitä todennäköisemmin kulkemaan sinne taksilla.
Joka tapauksessa, tänään hankin itselleni ICOCA kortin, jota voi käyttää maksaessa junissa ja busseissa (kirjoitan oman postauksen Japanin julkisista ja niiden käyttämisestä myöhemmin) ja sitten nousin bussiin Sannomiyan (三宮) juna-aseman bussipysäkiltä ja suuntasin lähelle tulevaa asuntoani. Halusin nähdä vähän paikkoja ja katsoa, missä bussi siellä pysähtyy, mutta onneksi se pysähtyikin ihan tulevan asuntoni vierelle. Tulen asumaan Koben yliopiston Kokui ryou (神戸大学 国医療) asuntolassa 1.4 eteenpäin, joka sijaitsee noin 30 minuutin kävelymatkan päässä Koben yliopistossa, melko korkealla lähellä vuoriston metsiä ja keskellä japanilaista asuinaluetta. Asunto on siinä mielessä vähän huonolla paikalla, että lähin juna-asema on n. 25 minuutin kävelymatkan päässä ja lähellä ei ole ihan hirveästi kauppoja yms. Bussit kuitenkin kulkevat, mutta käsittääkseni ne ovat todella täynnä opiskeljoita koulun startattua.
Kokeeksi käppäilin kuitenkin omalta kämpältäni tänään Koben yliopistolle ja sain siihen kulutettua n. 25 minuuttia. Maisemat olivat kuitenkin kauniit, eikä kävelymatka tuntunut minusta ollenkaan pahalta. Rakastan japanilaista lähiötä, siinä on jotain hirveän kaunista ja mielenkiintoista. Talot ovat kauniita ja ne ovat Suomeen verrattuna pieniä ja aivan vierivieressä toisiaan. Joka puolella näkee kukkia ja kasveja, joka on Suomen talvioloista lähteneelle aivan ihana näky. Myös kirsikankukat ovat juuri alkaneet puhjeta, mikä toi tietysti oman kauneutensa ympäristöön.
Söin lounaan yliopistolla, pieni kuppi riisiä (joka ei ole kuitenkaan niin pieni), misokeitto, salaatti ja uppopaistettu kana maksoi 260 yeniä, eli n. 2 euroa. Ei siis kovin kallista syödä siellä ja vaihtoehtoja oli paljon (liikaa :D). Koben yliopisto on sijainniltaan vuoren rinteellä, joten sieltä oli myös todella kauniit näkymät. Kiipeäminen on kylläkin sitten vähän epämukavaa, mutta oma asuntoni on aikalailla samalla korkeudella, eli tämä matka ei ollut ainakaan kovin paha.
Yliopistolta jatkoin kävelyä sitten lähimmälle asemalle ja sen ympäristöön. Löysin 100 yenin kaupan, eli paikallisen liikkeen mistä löytää kaiken maailman jokapäiväistä tavaraa. Meni yhteensä 20 minuuttia ostaa hammastahna, hiuslakka ja kasvorasva, koska valikoimaa oli ihan liikaa ja en ymmärtänyt tuotteista puoliakaan. Löysin myös supermarketin, josta sain ostettua aamupalaa seuraavalle päivälle.
Sitten ihan yllättäen törmäsin tällaiseen vaateliikkeeseen, ja koin sellaisen "miksi tuo sana näyttää oudolta"- hetken.
Tällä hetkellä olen takaisin hotellilla, ja fiilikset on suoraan sanottuna ensimmäistä kertaa hiukan yksinäiset. No, se on varmaankin ihan normaalia, varsinkin kun poikaystävä lähti eilen niin hieman haikea olo tietysti. Perheen kanssa olisi tarkoitus skypettää huomenna ja huomenna menen myös yliopistolle rekisteröimään itseni sinne opiskelijaksi ja miittaan samalla yhtä poikaystäväni japanilaista kaveria ja toista suomalaista opiskelijaa TTY:ltä, joka aloittaa myös opiskelut täällä. Lähinnä eniten odotan jo pääsyä omaan kämppään, sitä että pääsee itse kokkaamaan ja laittamaan tavaroita oikealle paikalle. Tällainen hotellissa kykkiminen ei ole minua varten, vaikka joka päivä huoneeseen on automaattisesti ilmestynyt uudet pyyhkeet, tohvelt ja yukata, eli jotakuinkin japanilainen aamutakki. Noh, pari päivää enää täytyy jaksaa ja sitten pääsee pian taas arkeen kiinni.
Postaukset tulevat tässä alkuvaiheessa vähän myöhässä, koska kirjoittelen niitä aina jahka kaikelta ohjelmalta kerkeän. :) Seuraava postaus on todennäköisesti hakuprosessistani ja sen jälkeen alan kirjoittaa matkastani ja ensimmäisistä päivistäni uudella kämpällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti