Tänään ajattelin vihdoin kirjoittaa minun ja poikaystäväni reissun ennen Kobeen saapumistani päätökseen. Tokyosta suuntasimme siis viimeiseen kohteeseemme eli Hiroshimaan, josta tykkäsin jotenkin ihan erityisen paljon. Hiroshimassa oli paljon kiinnostavaa nähtävää ja itse kaupunki oli jotenkin todella kaunis ja rauhallinen, ollen kuitenkin melkoisen iso kaupunki. Kuitenkin kontrasti Tokyon ja Hiroshiman välillä oli valtava, mikä ei ollut välttämättä ollenkaan huono asia.
Viivyimme Hiroshimassa yhteensä kolme yötä: yhden yön paikallisella kanisaarella ja kaksi Hiroshiman keskustassa. Kanisaari, oikealta nimeltään Okunoshima (大久野島) oli aivan upea kokemus ja jos sinne on matkalla, suosittelen lämpimästi olemaan yötä saaren japanilaistyylisessä majatalohotellissa (eli ryokanissa) jossa oli perinteiset tatamimattohuoneet, onsen ja hintaan kuuluva buffet illalla ja aamulla (jotka olivat uskomattomat). Myös bussikuljetus lautta-asemalta hotellille oli ilmainen.
Okunoshima ei ole ainoastaan kanisaari, vaan se on myös muisto Japanin ja Venäjän sodasta, jonka jäljiltä tuhoutuneet rakennelmat on jätetty alkuperäiseen kuntoonsa. Saarella kulkee useita kävelyreittejä näiltä rakennuksilta toisille ja myös keskellä saarta sijaitsevalle huippukohdalle, josta oli aika upeat näköalat. Rakennelmilla oli infokylttejä, jotka kertoivat sodasta ja rakennusten alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja näimme muunmuassa rakennukset, joihin japanilaisten oltiin pakotettu menemään tekemään itsemurha myrkkykaasulla, jotta eivät joutuisi venäläisten sotilaiden vangeiksi. Jotenkin kaikkialla juoksentelevat puput hieman kevensivät tunnelmaa, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu. Kaikenkaikkiaan tämä saari oli kuitenkin yksi hienoimmista kohteista Japanin reissullani.
Kun kanisaari oli kuitenkin nähty, suuntasimme junalla Hiroshiman keskustaan, jossa oli seuraavan kahden yön hotellimme. Asuimme lähellä keskustan juna-asemaa, joka oli jokaisena kolmena päivänä aivan täynnä Hiroshiman baseball joukkueen faneja pukeutuneena punaisiin peliasuihin. Viimeisenä päivänä sitä ei ollut enää uskoa todeksi, ja jäin miettimään, kuinka usein täällä baseballia oikein pelataan.
No, seuraavana päivänä oli taas nähtävyyksien täyteinen päivä, kun kävimme Hiroshiman atomipommi muistomerkillä ja -museossa ja siitä suuntasimme yhdelle Japanin kuuluisimmalle pyhäikölle eli Miyajiman Itsukushimalle, jonka torii-portti on rakennettu keskelle merta.
Atomipommimuseo oli todella pysäyttävä kokemus ja kyyneleitä sai pidätellä ihan alusta loppuun. Normaalista japanilaisesta tavasta poiketen tässä museossa ei peitelty mitään, kuvat, muistoesineet ja informaatio oli juuri niin raakaa ja totuudenmukaista kuin mitä ihmiset tuona aikana olivat kokeneet ja sai kyllä kylmät väreet kulkemaan niskassa. Olen iloinen, että päätimme käydä siellä, mutta samalla olen iloinen, ettei sinne tarvitse mennä enää uudestaan. Joka tapauksessa, tuon museon näkeminen oli yksi niistä asioista, mitä halusin aivan ehdottomasti Japanissa oloni aikana kokea ja olen edelleen sitä mieltä, että jokaisen täällä olevan tulisi käydä siellä ja nähdä omin silmin, mitä tuollaiset tuhoaseet saavat aikaan.
No, museon hiljaisten tunnelmien jälkeen jatkoimme matkaa Itsukushiman pyhäikölle, joka sitten taas pyyhki surullisen tunnelman kauneudellaan. Menimme saarelle paatilla, ja itse saarella saimme vastaan ystävällisiä ruokaa kerjääviä peuroja. Useiden turistien lisäksi saarella oli paljon myymälöitä ja ruokapaikkoja, mutta myös paljon perinteistä japanilaista tunnelmaa rakennelmineen, punaisine siltoineen ja tietysti meren keskellä seisova torii-portti kruunasi maiseman. Vesi oli matalalla, joten pääsimme kävelemään lähelle porttia ja kokemaan, kuinka valtavan suuri se oikeasti oli.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin Hiroshimasta valtavasti ja koko kaupungista jäi oikein positiivinen kuva koko reissumme mittakaavassa. Hiroshimasta suuntasimme seuraavana päivänä omaan opiskelukaupunkiini eli Kobeen ja siitä seuraavana päivänä poikaystäväni palasikin sitten suorittamaan vaihto-opiskelunsa loppuun Suomessa. Näiden matkakuvien selaileminen näin myöhemmin nostaa kyllä hymyn huulille ja innolla jään odottamaan uusia reissujamme, joita olemme jo suunnitelleet, kunhan koululta ja muulta kerkeämme. Mutta nyt voin (vihdoin ja viimein) julistaa tämän liki kahden viikon Japaninympärimatkan päätökseen, eihän sen läpikäymiseen mennytkään kuin muutama kuukausi. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti