はじめまして！
Olet kovasti tervetullut vaihtoblogiini, joka kertoo vuodestani Japanin ihmeellisessä maassa. Olen 21-vuotias Anna ja nyt toista vuotta rakennustekniikan opiskelijana Tampereen Teknillisessä Yliopistossa ja olen tosiaan lähdössä opiskelemaan vuodeksi Koben yliopistoon.
Idea Japaniin lähdöstä lähti oikeastaan pari vuotta sitten, jo ennen yliopistossa opiskelua, kun tuli yhtäkkiä kauhea hinku päästä vähän näkemään maailmaa turistimatkailua syvemmälle. Tuolloin pyörittelin erilaisia ajatuksia päässäni, mielessä oli mm. Espanja ja Englanti, mutta Japanista innostuin sitten oikeastaan kunnolla ensimmäisen kerran lukiessani vaihtoblogia Riisa no Nippon. Ajatus jostain täysin erilaisesta maasta ja kulttuurista houkutteli, joten päätin sitten silloin pari vuotta sitten alkaa opiskella itsenäisesti japanin kieltä, jos sinne vaikka joskus tulisi lähdettyä. Päädyin vierailemaan Japanissa lyhyesti perheeni kanssa myöhemmin, ja tämän jälkeen olinkin jo aivan myyty.
Ja tässä sitä ollaan, pari vuotta myöhemmin (16.3.2016), istumassa Helsinki-Vantaan lentokentän kahvilassa (vihreä tee maksoi muuten 3,50 €), kirjoittamassa ensimmäistä tekstiä tänne blogiini. Nukuin viime yönä 3 tuntia ja olen ollut viimeiset kolme päivää kuumeessa, mutta edes nämä pikkuseikat eivät onnistu latistamaan intoa, joka on tässä seitsemän kuukauden hakuprosessin aikana kiteytynyt (no ehkä tuo teen hinta kirpaisi vähän, oli vieläpä pussiteetä). Kirjoitan hakuprosessista ihan oman postauksensa, koska toivon auttavani jotakuta muuta niiden kaiken maailman lippujen ja lappujen, sääntöjen ja byrokratiakiemuroiden selvittelyssä. :)
Blogin nimestä sen verran, että halusin jotain Japaniin liittyvää, mutta samalla kuitenkin suomalaista, ja jotain sellaista ei-niin-normaalia ja tietysti jotain jolla olisi vielä kiva merkitys... Jos olet nähnyt Hayao Miyazakin viimeisen elokuvan Tuuli nousee, olet ehkä saattanut törmätä tähän lausahdukseen. Alkuperäinen runonpäitkä taitaa olla ranskaksi, mutta ranskaa taitamattomana tyydyin netistä löytämääni suomennokseen "Kun tuuli nousee, on uskallettava elää." Tällä oli niin ihana merkitys, mikä näin vuodeksi maapallon toiselle puolelle lähtevällä kyllä iskeytyi ihan täysillä, joten koin löytäneeni täydellisen nimen blogilleni. :)
Vaihtovuoteni starttaa kahden viikon reissulla pitkin Japania poikaystäväni kanssa, josta kirjoittelen sitten tietysti myöhemmin. Kämpän saan Kobesta vasta 1.4, jota ennen täytyy sinnitellä hotelleissa.
Nyt täytyy kuitenkin lopettaa kirjoittaminen, koska lentokentältä tarvitsee ostaa vielä pari juttua ja sitten suunnata lähtöportille. Tämä postaus tulee blogiin vasta vähän myöhemmin, todennäköisesti sitten kun kahden viikon reissuni on ohi. Niin, ja kiitos vielä kovasti, että päädyit lukemaan! ^^
