Kokuiryoun asunto

Moikka!

Tänään ajattelin kirjoittaa yliopiston asuntolastani tietoiskuna niille, jotka ovat tulossa opiskelemaan Koben yliopistoon ja tietysti niillekin, jotka ihan mielenkiinnosta haluavat tietää, mitä voi saada mahtumaan 12 neliön japanilaiseen asuntoon. Nyt olen jo muuttanut uuteen asuntoon poikaystävän kanssa, mikä on vuokrattu ihan normaaleilta paikallisilta markkinoilta, josta kirjoitan myös varmasti jossain vaiheessa. :)

Koben ylipistolla on tietääksi viisi asuntolaa ja tiedän vaihtareita asuvan ainakin neljässä eri asuntolassa. Kaikki näistä ovat melko kaukana kampuksesta, varsinkin jos vertaa siihen mihin tottui Hervannassa ja TTY:llä. Itselläni kävi tuuri, sillä sain kämpän Kokuin asuntolasta (神戸大学国維寮), mistä kestää kävellä ylipistolle n. 25 minuuttia. Jos haluaa ottaa bussin, ei ajassa säästä oikeastaan ollenkaan, sillä bussia täytyy vaihtaa läheisellä juna-asemalla. Itse kuitenkin enemmänkin nautin tuosta kävelymatkasta, reitti kulkee keskellä kaunista Japanilaista asuinaluetta ja matkan varrella on todella kauniita paikkoja ja jos vähän viitsii kiertää, myös hyvän kokoinen ruokakauppa. Suurin osa vaihtareista asuu kuitenkin Port Islandilla, josta kestää yliopistolle tunnin verran, joka sisältää junamatkan yhdellä vaihdolla ja sen jälkeen 15 minuutin kävelyn ylämäkeen. Tämä lysti tulee myös hyvin kalliiksi, joten kannattaa ottaa hyvissä ajoin tietoa siitä, miten asuntolaltasi pääsee yliopistolle ja mitä se tulee maksamaan.

Sain tietää minkä asunnon saan vasta maaliskuun alussa, joten tieto tuli hyvin myöhään. Ensimmäinen päivä, jolloin pääsin asuntooni oli 1.4 josta alkaen alettiin maksaa vuokraa. Vuokrani on mitätön 18000 yeniä + yleisten tilojen maksu 3400 yeniä. Tämä on yhteensä n. 170 euroa, jonka lisäksi tulee kuitenkin vielä vesi, sähkö ja internetmaksu (jos sellaisen haluaa hankkia). Nettini maksaa 2000 yeniä, sähkö on verrattaen kallista (ensimmäinen laskuni taisi olla 6000 yenin luokkaa, mutta se johtui lähinnä siitä, että aluksi joutuu lämmittämään koko tankillisen kuumaa vettä) ja vesimaksu otetaan suoraan vuokrasta joka toinen kuukausi. Tämän lisäksi saapuessa asuntolaan, piti maksaa 20000 yenin "siivousmaksu", joka tarkoittaa siivousta jättäessäsi asuntosi.

Noniin, eli mitä sinne sitten oikeasti mahtui. Totta puhuakseni, en tuossa asunnossa kaivannut mitään muuta, kuin telkkaria ja mikroa. Muuten kaikki mahtui hyvin, säilytystilaa oli sopivasti, ruokaa pystyi tekemään kun vähän suunnitteli etukäteen ja suihkussakaan ei tarvinnut seistä vessanpytyn päällä. Kämpästä löytyi siis eteisestä kaappi kengille ja muulle, minikeittiö yhdellä induktioliedellä ja pienellä jääkaapilla, työpöytä, vaatekaappi, kokoontaitettava sänky, sängyn päällä oleva hyllysysteemi ja vessa pienellä kylpyammeella. Lisäksi siellä oli hyvä ilmastointilaite, kaukosäätimellä toimivat valot ja pieni parkeve, jossa asui pulupariskunta. Yleisistä tiloista löytyi pyykinpesukoneet ja kuivausrummut (joiden käytöstä pitää maksaa kertamaksua yleisten tilojen maksun lisäksi), opiskeluhuone ja "kokoontumishuone" missä porukka järkkäsi kaiken maailman bileitä joka viikonloppu.

Yksi huono puoli Kokuin asuntolassa on kuitenkin sijainti siinä mielessä, että lähistöllä ei ole oikeastaan mitään. Lähin juna-asema on Rokkon tai Ojikoenin asema, ja kumpaankin kävelee ainakin 20 minuuttia, jollei pidempään. Ruokapaikkoja saatikka isoja kauppoja ei myöskään ole ihan lähimain, eikä myöskään 100 yenin kauppaa. Lähin konbini (Lawson jos oikein muistan) on n. 10 minuutin kävelymatkan päässä ja sen vieressä on myös paikallinen bentou-ravintola ほっかほっか亭 mistä tuli pari kertaa haettua ruokaa. Lisäksi Kokuin asuntola on suunnilleen samalla korkeudella, kuin Koben yliopisto, eli vuoren rinteellä. Mayavuorelle nouseva kaapelivaunuasema on ihan korttelin päässä, mikä tarkoittaa sitten taas toisaalta sitä, että tulit sitten koulusta, kaupasta tai bussiasemalta, asuntolalle täytyy aina kiivetä ylämäkeen. No toisaalta, tämä takasi aika upeat näköalat ikkunasta ja parvekkeelta.

Sannomiyan keskustaan (三宮) tai Rokkon (六甲) / Rokkomichin (六甲道) asemille pääsee kätevimmin kulkemaan bussilla. Bussi numero 2 kulkee Sannomiyan ja Rokkon ja Rokkomichin asemien välillä ja bussi numero 18 kulkee asemilta Maya kaapeliasemalle (mikä tarkoittaa sitä, että ei tarvitse kiivetä ;) ).

Noniin, eiköhän siinä ollut tarpeeksi infoa asunnosta. Hyvin siellä asusteli, varsinkin kun sai kaikki tavarat hommattua alun jälkeen. Suosittelen muuten lämpimästi Japanin Amazonia, josta tilasin itse kaiken peitoista ja tyynyistä keittiötarvikkeisiin ja isoon riisisäkkiin asti, jotka kiikutettiin kotiovelle seuraava päivänä tai viimeistään sitä seuraavana. Hienot muoviset lautaseni, henkarit sun muut hankin 100 yenin kaupasta, mistä löytää oikeastaan kaiken mitä ihminen tarvitsee. :D Niin ja viimeiset kuvat on napattu lähistöltä tai koulumatkalta, eli ihan kauniita maisemia on, vaikka aika kaukana "kaikesta" tämä kämppä olikin. :)

Japanin kierrätysjärjestelmä

Moi!

Tänään kirjoitan vihdoin aiheesta, joka on tuottanut minulle niin mahdottomasti harmaita hiuksia ja mikä on ehdottomasti yksi pahimmista kulttuurishokeistani tänne saapumisen jälkeen. Tänään puhutaan siis roskista.

Jos joku kuvitteli, että täällä saa laittaa roskat miten haluaa ja viedä ulos roskiin, vastaus on ehdoton ei. Japanissa roskien lajittelu on taidetta, josta annettiin meille A3 kokoinen kaksipuolinen informaatiolappunen kahdella kielellä (japaniksi ja englanniksi, tämä oli muuten ainoa lappu, jonka sain englanniksi muuttaessani yliopiston asuntolaan), kun saavuin asuntolaani ja sitten vielä kerran koulun orientaatiosta. Oli siis harvinaisen tärkkeä lappunen.

Tämmöinen infopläjäys, joka täytyi lukea aika moneen kertaan ennen sisäistämistä. Roskat tulee siis lajitella palavaan (ruaanjätteet, paperit, pahvit, vaatteet yms), ei palavaan (lakkapullot jotka täytyy rikkoa ennen roskiin laittoa, keramiikka, patterit yms), muovijätteisiin (muoviastiat, muovikääreet, meikki- ja shamppooputilot yms), suurikokoiseen jätteeseen (joille täytyy tilata kuljetus erikseen) ja pulloihin (korkit ja muoviset etiketit ehdottomasti muovijätteeseen ja PET-pullot litistetään). Kaikki roskat täytyy sääntöjen mukaan pestä ennen roskiin laittoa ja huolehtia että pullot on tyhjiä yms. Tuosta lappusesta löytyy muitankin aika mielenkiintoisia sääntöjä, esimerkiksi jos muoviastiat tai -kääreet ovat liian likaisia puhdistettaviksi, ne muuttuvatkin yhtäkkiä palavaksi jätteeksi. Niin ja bambuvartaat täytyy halkaista kahtia ja kääriä paperiin ennen asettamista roskikseen (kyllä vaan, siellä se lukee).

Eikä siinä vielä kaikki. Roskille täytyy ostaa omia roskapusseja, joita löytää (joskus) kaupoista. Ongelma on kuitenkin siinä, että näitä roskapusseja on varmasti alueellisista säännöistä riippuen niin paljon erilaisia, että omien pussien löytäminen tuotti ainakin minulle vaikeuksia. Noh, löysin sitten pusseja läheisestä pienestä marketista ja epähuomiossa ostin ensin jokaisesta 45 litraisia säkkejä, joita ei nyt ikinä saa täyteen, varsinkaan ei palavasta jätteestä, mitä ei nyt minulla niin kauheasti tule. Ja sitten tietystikään tällaisen roskapussin sisälle ei saa laittaa roskia toisessa muovipussissa, koska muuten sisältö ei näy...

Oranssit roskapussit pääsivätkin juuri loppumaan

Mutta sitten siihen suurimpaan ongelmaan, minkä takia olen kironnut tätä systeemiä alusta asti. Roskat täytyy viedä ulos niille asetettuun paikkaan tiettyinä päivinä tiettyyn kellonaikaan. Esimerkiksi muovit ja pullot saa viedä ulos kerran viikossa, palavat jätteet kaksi kertaa viikossa ja ei palavat jätteet kaksi kertaa kuukaudessa. Ja kellonaika on aamulla poikkeuksetta 5:00-8:00 !!! Tämä siis tarkoittaa sitä, että vaikka minulla alkaisi koulu kahdeltatoista, kello täytyy laittaa aamulla soimaan, että saa vietyä roskat ulos. Niin ja jos unohtaa tai nukkuu ajan yli niin voi voi, viikon päästä sitten uudestaan. 12 neliön asunnossani tästä muodostui oikeasti ongelma, kun ei tiennyt mihin olisi ne roskat tunkenut, kun ei ne mahtunut mihinkään. Ja varsinkin palavan jätteen kanssa on ärsyttävää, sillä vaikka kuinka joku kalanraato haisisi roskiksessa, täytyy odottaa tiettyyn päivään, että sen saa vietyä ulos.

Nyt kun muutimme uuteen asuntoon, on muuttolaatikot, astioiden pehmusteena olleet muovit ja muu roska pyörinyt nurkissa jo useamman päivän. Kun vihdoin tuli perjantai, jolloin viedään palavat roskat (tai niin luulimme, niin ja se vielä, että pahvilaatikot tulee tietysti litistää, ja solmia yhteen, niin että kaikki etiketit ja teipit poistetaan) näin koko yön painajaisia siitä, että nukkuisimme liian pitkään ja unohtaisimme viedä pahvilaatikot ja roskat ulos (joita on siis kirjaimellisesti koko kämppä täynnä) niin tajusimmekin sitten, että tällä alueella onkin eri päivät eri roskille. Perjantai olikin täällä muovijätteelle, joten pahvilaatikot saakin odottaa sitten kämpässä vielä maanantaihin saakka.

Noh, kyllä tähän järjestelmään yllättävän nopeasti sitten lopulta tottui, vaikka aluksi oli kyllä sellainen "ei voi olla totta"- fiilis. Ja maassa maan tavalla, Japanissa ihmisiä on tietysti "pikkuisen" enemmän kuin Suomessa, joten ehkä tällainen järjestelmä roskille on välttämätön.

Minun pitäisi varmaankin pikkuhiljaa kirjoittaa jonkunnäköinen kulttuurishokki- postaus, jossa käsittelisin muita vaikealta tuntuneita asioita, nyt kun täällä on tullut asuttua jo kolmisen kuukautta. Ei kyllä paljon vaikeuksia ole ollut, mutta aina tietysti jotain erikoista, mitä ei olisi osannut odottaa. Mutta joo, eiköhän tässä ollut tarpeeksi puhetta roskista tälle erää, seuraavaksi positiivisempiin aiheisiin.

Kamakura, travelling part 3

Moikka!

Blogin kirjoittamisessa on ollut melkoinen tauko, mutta eipä se mitään! Tässä on ollut kaikennäköistä menossa nyt, vanhempani olivat käymässä täällä, poikaystäväni palasi takaisin Japaniin, muutimme yhdessä uuteen kämppään ja sitten oli ensimmäinen tenttiviikkokin. 

Noh, joka tapauksessa tällä kertaa palaan taas minun ja poikaystäväni reissuun, jonka teimme ennen saapumistani Kobeen. Tänään on luvassa siis kuvaräjähdys Kamakurasta, joka on pieni vanhanaikainen kaupunki lähellä Tokyota ja itselleni yksi reissumme kauneimmista paikoista omasta mielestäni. Suosittelen ehdottomasti käymään siellä, jos tulee mahdollisuus, varsinkin jos "perinteinen" vanhanaikainen Japani temppeleineen ja pyhäikköineen kiinnostaa. Kamakurassa oli paljon näkemistä ja myös hirveästi ruokapaikkoja ja matkamuistomyymälöitä turisteille.

Vierailtuamme ensimmäisellä temppelialueella (tämä on shoppailukadun päässä, lähdettäessä juna-asemalta), lähdimme kävelemään bambumetsää kohti. Skippasimme ruuhkaisen turistikadun ja sen sijaan kävelimme halki rauhallisen ja äärettömän kauniin japanilaisen asuinalueen. Japanilaisessa asuinalueessa on jotain niin kaunista ja mielenkiintoista, että kävely tuolla oli yksi päivän kohokohdista, vaikka näimme muutenkin vaikka mitä. Sanoin poikaystävällenikin, että näkisin hyvin itseni asumassa tuollaisessa paikassa. En kuitenkaan onnistunut vangitsemaan tätä kauneutta onnistuneesti valokuviin, mikä jäi vähän harmittamaan.   

Jonkun mielestä Kamakura oli uusi Saksa

Seuraava "nähtävyys" oli siis bambumetsä, joka osottautui todella upeaksi paikaksi ja hienoksi kokemukseksi. Bambumetsä oli pienen temppelialueen takana (eikä sitä oikeastaan osannut odottaa) ja kokemuksen kruunasi mahdollisuus hörppiä aitoa japanilaista matchaa, eli vahvaa vihreää teetä, joka tehdään vihreä tee- jauheesta. Vihreän teen juominen bambumetsän siimeksessä oli upea kokemus jota suosittelen kaikille, vaikka hintaa taisi tulla 500 yenin verran lisää (eli n. 4 €).

Päivän päätteeksi suuntasimme takaisin Kamakuran juna-asemalle ja otimme junan Enoshimaan　(江の島), mikä on saari lähellä Kamakuraa. Sinne johti pitkä silta ja onnistuimme juuri osumaan paikalle auringonlaskun aikaan, joten taivaanrannasta sai todella kauniita kuvia. Enoshima oli hieno paikka, mutta varoituksen sananen siitä, että siellä on ihan hirveästi portaita ja pitkän päivän ja kävelyn jälkeen tuntui aika hapottavalta. Mutta oli kuitenkin näkemisen arvoinen paikka monine pyhäikköineen ja kauniine näkymineen.

Sellainen päivä siis Kamakurassa. Seuraavaksi reissussamme olikin sitten Hiroshima, josta on myös aivan mielettömästi kauniita kuvia.