Miten japanilaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin?

Hello!

Nyt kun täällä Kobessa on tullut yli puoli vuotta asuttua, ajattelin että olisi vihdoin aika kirjoittaa jotain tästä aiheesta, jota ainakin itse pohdin kovasti ennen Japaniin tuloa. Eli omia kokemuksiani siitä, miten japanilaiset oikeasti suhtautuvat ulkomaalaisiin ja voiko täällä tuntea olevansa "paikallinen". Kuvituksena tällä kertaa taas kaikenlaisia satunnaisia kuvia, mitä on tullut otettua vähän milloin mistäkin.

Osakan keskutassa löytyi tällainen "kattopuutarha" ostoskeskuksen katolta

Jos katsotaan asiaa tilastojen valossa, Japanin väestöstä vain 1,5 % on ulkomaalaisia (vertauksena Suomessa ulkomaalaisia on noin 4 %). Tästä määrästä taas noin 80 % tulee muista Aasian maista, kuten Kiinasta, Etelä-Koreasta, Vietnamista ja Filippiineiltä. Tämä siis tarkoittaa, että tällaisiin vaaleahiuksisiin pohjoismaalaisiin ei ihan kamalan usein törmää.

Suurin osa Japanin ulkomaalaisista on sijoittunut isoihin kaupunkeihin, kuten Tokyoon ja Osakaan, jossa heitä myös pidetään enemmän "normaalina" näkynä katukuvassa. Kun taas mennään pienempiin kaupunkeihin tai maaseudulle, ulkomaalaiset alkavat olla todella harvinainen näky. Myös omassa kotikaupungissani Kobessa ei hirveästi nää ulkomaalaisia, sillä tämä ei ensinnäkään ole kovin suosittu turistikaupunki ja toiseksi ulkomaalaiset muuttavat varmasti töiden perässä mielummin Osakaan joka on hyvin lähellä.

Ostettiin nimillä varustetut syömäpuikot! Vasemmanpuoleisissa lukee 雅之 eli Masayuki ja oikeanpuoleisissa アンナ eli Anna :)

Tällaisen alustuksen jälkeen voin siis todeta, että kyllä täällä huomaa olevansa erilainen, ainakin jos siihen itse kiinnittää huomiota. Ihmiset tuijottavat tai vilkuilevat oikeastaan missä tahansa liikut, jotkut huomaamattomammin ja jotkut ihan avoimesti toljottaen. Olen pari kertaa huomannut, että joku on oikein pysähtynyt tuijottamaan minua ja välillä tällaisia kiusallisia hetkiä on esimerkiksi junissa tai ravintoloissa, joissa täytyy vaan teeskennellä ettei huomaisikaan. Olen myös tehnyt sellaisen havainnon, että pahimmat tuijottajaryhmät ovat vanhemmat miehet ja sitten vastakohtana nuoret koulutytöt jotka hihittelevät ja vilkuttelevat kaikkien muiden edestä.

Nämä eivät petä koskaan! :D

Koko täällä asumisaikana ehkä viisi kertaa joku on tullut kysymään, että voisivatko he ottaa kanssani valokuvan, mikä on aina ihan yhtä hämmentävä kokemus (mitä joku tekee valokuvalla, jossa on random ulkomaalainen mukana hymyilemässä väkinäisesti?). Muutaman kerran joku on myös tullut juttelemaan minulle, vilkuttanut täysin yllättäen tai sanonut "hello". Nämä ovat yleensä selkeästi ihmisiä, jotka haluavat puhua englantia jonkun kanssa, tai jotka ovat muuten kiinnostuneita ulkomaalaisista. Ehkä erikoisin kokemukseni kävi ollessani Koben keskustassa: olin hississä keski-ikäisen miehen kanssa, jolla oli päällä hienon oloinen puku. Yhtäkkiä hän alkoi juttelemaan minulle (puoliksi englanniksi ja puoliksi japaniksi), hän oli ihan normaali ja mukavan tuntuinen mies, mutta yllättäen keskustelun lomassa hän ehdotti, että söisimmekö yhdessä tänään illallista. Nopeasti sanoin jotain, että tänään on kyllä tosi huono päivä minulle, ja hän antoi sitten oman käyntikorttinsa kuitenkin, jos muutan mieleni. Käytikortista selvisi, että hän oli jonkinlaisen elintarvikefirman pomo. :D Noh, en kuitenkaan soittanut siitäkään huolimatta, vaikka hyvä illallinen taisi jäädä sivu suun.

Tämäkin napattu Osakan keskustasta, eli Umedasta

No eiväthän tällaiset ihmiset (välttämättä) mitään pahaa tarkoita, kunhan ovat kiinnostuneita ulkomaalaisista. Välillä se kuitenkin kieltämättä tuntuu hiukan väsyttävältä, varsinkin jos on valmiiksi jo huono päivä ja tekisi vain mieli olla omissa maailmoissaan ja hoitaa askareet nopeasti. Normaalisti en kiinnitä edes tuijotukseen juurikaan huomiota, eikä se minua myöskään haittaa. Välillä kuitenkin nämä heput, jotka tulevat juttelemaan, käyvät vähän hermoille, varsinkin näin suomalaisen näkökulmasta, joka ei ole niinkään "small talkiin" ventovieraiden kanssa tottunut ja haluaisi suorittaa sen kauppareissunsa ihan omassa rauhassaan. :D

Minä yukatassa katsomassa kavereiden kanssa ilotulitusta kesällä

No, sitten on tietysti ravintolat ja kaupat, joissa ulkomaalaiset myös saattavat aiheuttaa hämmennystä. Välillä työntekijät (ihan ymmärrettävästi) pohtivat, että osaakohan tuo japania tai ymmärtääköhän se nyt mitä minä sanon. Joskus he yrittävät vältellä minua ja joskus taas ihan vastakohtana ovat oikeinkin auttavaisia, jos epäilevät etten ehkä ymmärrä jotain. Tästä huolimatta olen huomannut, että ihmiset puhuvat minulle 99% kerroista japaniksi, eivätkä edes yritä aloittaa keskustelua englanniksi. Jotkut myyjät suhtautuvat minuun toki aivan normaalisti, varsinkin jos olen poikaystäväni kanssa liikkeellä. Pari kertaa on ravintolassa tarjoilija kysynyt, että "osaanko syödä syömäpuikoilla" tai "pystynkö juomaan vihreää teetä". Hauskaa tästä tekee se, että kysymykset esitetään poikkeuksetta poikaystävälleni, eikä suinkaan minulle. Kun vastaan (tietysti ystävällisesti) japaniksi, että kyllä osaan, reaktio on aina "oooh, osaat puhua japania!"

Kaikesta tästä hämmennyksestä ja oudoista kokemuksista huolimatta kertaakaan en ole kokenut, että minua olisi mitenkään syrjitty tai kohdeltu huonosti, koska olen ulkomaalainen. Japanilaiset ovat olleet aina aivan yhtä ystävällisiä ja asiakaspalvelutaso on aivan samaa luokkaa, kuin paikallisillekin. En ole myöskään kuullut mitään törkeitä kommentteja kaduilla, tai muutakaan vihamielistä tai rasistista käytöstä. Satunnaisia "kinpatsu" kommentteja (tarkoittaa vaaleahiuksinen) kyllä kuulee, mutta ne nyt eivät minua hetkauta.

Kauniit iltanäkymät yliopistolta

No, pystyykö täällä siis olemaan "paikallinen"? Täytyy myöntää, että ehä koskaan ei täysin ulkonäön puolesta pysty mukautumaan joukkoon, ei vaikka asuisi täällä 20 vuotta. Ulkomaalainen look pistää aina silmään ja ravintoloissa saatat saada tarjoilijalta englanninkielisen menun vaikka osaisit japania kuinka hyvin. Tähän ehkä vaikuttaa hiukan se, että oletko yksin liikkeellä vai muiden ulkomaalaisten kanssa, jolloin "turistivaikutelma" on tietysti entistä suurempi.

 Mikä kuitenkin auttaa siihen, että saa japanilaisten "hyväksynnän" on minusta se, että yrittää noudattaa heidän tapojaan ja mukautua heidän kulttuuriinsa. Täällä on paljon kaikenlaisia "kirjoittamattomia sääntöjä" mitä ihmiset lähes poikkeuksetta noudattavat, esimerkiksi juna-asemilla juniin jonotetaan siisteissä jonoissa niihin varatuilla paikoilla, liukuportaissa seisotaan tietyllä puolella, jotta kiireisemmät pääsee toiselta puolelta ohi, aina kiitetään tai pyydetään anteeksi jos on vaivaksi jollekin yms. Myös japanin kielen taito avaa paljon ovia, sillä japanilaiset eivät todellakaan juurikaan puhu englantia ja ilman kielitaitoa on aikalailla kaiken ulkopuolella. Joten loppupeleissä, niin kuin joka maassa, se on oikeastaan itsestään kiinni, miten sinuun suhtaudutaan. Maassa maan tavalla ajattelu on voimassa myös Japanissa, ihan niin kuin Suomessakin. Toki kaikki tekevät virheitä ja niitä ei kannata pelätä tänne tullessa. Kaikkia tällaisia paikallisia tapoja tulee oppineeksi tekemällä virheitä ja seuraamalla muita, eikä kukaan ole ainakaan minulle ärähtänyt, jos en ole jotain heti tajunnut. Se että yrittää ja on kohtelias ja ystävällinen kaikille, toimii aina ja sillä saa positiivista kohtelua myös itselle.

Tässä ensimmäiset kotitekoiset takoyakit, eli mustekalapallerot, joissa oli tällä kertaa kuitenkin mustekalan sijasta katkarapua. Hyviä oli!

Noniin tässä varmaankin kaikki tältä kertaa. Tiivistettynä olen siis ainakin itse huomannut, että ihan turhaan jännitin, miten ihmiset minuun täällä suhtautuvat. Kaikki on mennyt ihan hyvin ja sujuvasti, jopa omista kömmellyksistä ja satunnaisista molemminpuolisista hämmennyksistä huolimatta. Kun vaan menee hymyillen eteenpäin, eikä jää häpeilemään omia virheitään liiaksi, niin pärjää aivan mainiosti. Pääasia on se, että yrittää ottaa ihmiset ympärillä huomioon, eikä väkisin yrittää herättää huomiota käyttäytymällä typerästi.